Tervetuloa, Emppu!
Luonne: Heippa! Olen 13 vuotias, hevosiin vuosi sitten hurahtanut Emppu. Minulla on punainen tukka, jota pidän löysällä nutturalla niskassa. Olen yleensä positiivinen tapaus, mutta saatan käydä hieman hiljaiseksi välillä. Olen käynyt muutamilla alkeiskurssilla ja estevalmennuksessa. Pidän esteistä ja rakastan maastossa ratsastamista.
Hoitohevonen: Doorbell "Bella"
Hoitotarinat: 0kpl
Muut tarinat: 1kpl
Rahat: 5ve
Liittymispäivä: 3/4.7.17
Palkinnot:
Kirjoitti viimeksi: 7.7.17
Kirjoitathan viimeistään:
Esineet:
Hoitohevonen: Doorbell "Bella"
Hoitotarinat: 0kpl
Muut tarinat: 1kpl
Rahat: 5ve
Liittymispäivä: 3/4.7.17
Palkinnot:
Kirjoitti viimeksi: 7.7.17
Kirjoitathan viimeistään:
Esineet:
Tarinat:
Esteratsastusvalmennus Empun silmin:
Saavuin tallille kymmenen minuuttia ennen tunnin alkua, joten talliin tutustumiseen ei jäänyt aikaa. Olin vaihtanut vaatteet päälle jo kotona. Kävelin tallin läpi ja laitoin reppuni naulakkoon. Tallista hohkasi lämpö ja rakkaudella rakennettu lämmin tunnelma.
Pian lähdinkin jo suunnistamaan kohti ratsastuskenttää. Siellä hevoseni odottelikin minua. Tiesin tulleeni myöhässä ja toivoin etten ollut menettänyt mitään. Hevoseni nimi oli Bella. Se oli mielestäni kaunis. Kiipesin pienen tutustumishetken jälkeen hevosen selkään ja alkutuntuma oli mahtava.
Aloitimme tunnin minulle tuttuun tapaan lämmittelemällä. Ravasimme kenttää ympäri Bellan kanssa niin, kuin kentällä ei olisi ollut muita. Se oli minusta oikein mukavaa ja minusta tuntui että hevonenkin nautti. Lämmittelyn jälkeen ohjaajamme Tiia piti pitkän luennon lämmittelyn tärkeydestä. Kuuntelin sen kuuliaisesti.
Sitten oli aika hypätä ensimmäisen esteen yli. Este oli 50cm korkea ja näytti hyvin helpolta ylittää. Saimme hypätä ensin. Tsemppasin hevosta ja saimme aikaan ihan kunnioitettavan hypyn. Tiia kumminkin kehoitti minua pitämään käteni vakaampina ja yritin muistaa sen seuraavalla kerralla. Olin tyytyväinen suoritukseeni ja kehuin Bellaakin hieman.
Muut hyppäsivät ihan kunnioitettavia loikkia ja pian oli vuoroni hypätä uudestaan. Hyppyni tuntui hyvältä ja muistin pitää käteni kurissa. Muillakin meni jo paljon paremmin. Siksi Tiia käskikin meitä hyppäämään esteen yli itsenäisesti sillä aikaa, kun hän kokoisi meille ihan mielettömän radan. Hyppyni sujuivat hyvin ja muistin jo pitää käteni oikeassa asennossa.
Kun Tiia sai radan valmiiksi ratsastimme muutaman esteen kerrallaan ja minulla meni mielestäni aika hyvin. Olin jo unohtanut käteni, joten suoritin radan uudestaan ja se sujui todella hyvin. Kehuin Bellaa taputtamalla sitä. Muilla kurssilaisilla oli jotain häikkää enkä oikein saanut keskityttyä heidän suorituksiinsa. Menimme radan vielä uudestaan jo paremmalla menestyksellä. Rata meni puhtaasti, mutta en päässyt ihan haluamaani vauhtiin ja menin radan vielä uudelleen. Sillä kerralla minulla menikin jo niin hyvin että iso enoni Esko olisi ollut ylpeä.
Lopputunnista menimme rataa kokonaan ja valituissa pätkissä. Unohdin käteni vielä muutaman kerran, mutta vauhti pysyi hyvin yllä.
Sen jälkeen menimme kierroksen ravia. Se tuntui mahtavalta. Aloitimme hieman surullisin mielin Bellan kanssa loppukäynnit, sillä olisimme halunneet mennä vielä kovaa.
Saimme positiivista palautetta.
-Mulla oli tosi kivaa ja opin tosi paljon. Sain myös uuden kaverin, vastasin Tiialle. Bella oli juuri se hevonen jonka haluaisin hoitsukseni, mietin toiveikkaana. Taidanpa jättää hakemuksen vielä tänään.
Tunnin loputtua hyvästelin Bellan ja Tiian. Vein hevosen sinne mistä olin sen saanutkin ja lähdin hakemaan reppuani. Nappasin matkanvarrella laatikosta hoitsulomakkeen. Sujautin sen reppuuni ja hyvästelin tallin. Äiti odottelikin jo parkkipaikalla. Hyppäsin autoon. -Noh olikos kivaa?, Äiti kysyi. -No ihan varmasti, vastasin, kun auto kaartoi moottoritielle. Pian olisin kotona ja pääsisin täyttämään lomakkeen Bellan hoitamista varten.
Niin, siinä se on ja kyllä se on hyvin pitkä.
Saavuin tallille kymmenen minuuttia ennen tunnin alkua, joten talliin tutustumiseen ei jäänyt aikaa. Olin vaihtanut vaatteet päälle jo kotona. Kävelin tallin läpi ja laitoin reppuni naulakkoon. Tallista hohkasi lämpö ja rakkaudella rakennettu lämmin tunnelma.
Pian lähdinkin jo suunnistamaan kohti ratsastuskenttää. Siellä hevoseni odottelikin minua. Tiesin tulleeni myöhässä ja toivoin etten ollut menettänyt mitään. Hevoseni nimi oli Bella. Se oli mielestäni kaunis. Kiipesin pienen tutustumishetken jälkeen hevosen selkään ja alkutuntuma oli mahtava.
Aloitimme tunnin minulle tuttuun tapaan lämmittelemällä. Ravasimme kenttää ympäri Bellan kanssa niin, kuin kentällä ei olisi ollut muita. Se oli minusta oikein mukavaa ja minusta tuntui että hevonenkin nautti. Lämmittelyn jälkeen ohjaajamme Tiia piti pitkän luennon lämmittelyn tärkeydestä. Kuuntelin sen kuuliaisesti.
Sitten oli aika hypätä ensimmäisen esteen yli. Este oli 50cm korkea ja näytti hyvin helpolta ylittää. Saimme hypätä ensin. Tsemppasin hevosta ja saimme aikaan ihan kunnioitettavan hypyn. Tiia kumminkin kehoitti minua pitämään käteni vakaampina ja yritin muistaa sen seuraavalla kerralla. Olin tyytyväinen suoritukseeni ja kehuin Bellaakin hieman.
Muut hyppäsivät ihan kunnioitettavia loikkia ja pian oli vuoroni hypätä uudestaan. Hyppyni tuntui hyvältä ja muistin pitää käteni kurissa. Muillakin meni jo paljon paremmin. Siksi Tiia käskikin meitä hyppäämään esteen yli itsenäisesti sillä aikaa, kun hän kokoisi meille ihan mielettömän radan. Hyppyni sujuivat hyvin ja muistin jo pitää käteni oikeassa asennossa.
Kun Tiia sai radan valmiiksi ratsastimme muutaman esteen kerrallaan ja minulla meni mielestäni aika hyvin. Olin jo unohtanut käteni, joten suoritin radan uudestaan ja se sujui todella hyvin. Kehuin Bellaa taputtamalla sitä. Muilla kurssilaisilla oli jotain häikkää enkä oikein saanut keskityttyä heidän suorituksiinsa. Menimme radan vielä uudestaan jo paremmalla menestyksellä. Rata meni puhtaasti, mutta en päässyt ihan haluamaani vauhtiin ja menin radan vielä uudelleen. Sillä kerralla minulla menikin jo niin hyvin että iso enoni Esko olisi ollut ylpeä.
Lopputunnista menimme rataa kokonaan ja valituissa pätkissä. Unohdin käteni vielä muutaman kerran, mutta vauhti pysyi hyvin yllä.
Sen jälkeen menimme kierroksen ravia. Se tuntui mahtavalta. Aloitimme hieman surullisin mielin Bellan kanssa loppukäynnit, sillä olisimme halunneet mennä vielä kovaa.
Saimme positiivista palautetta.
-Mulla oli tosi kivaa ja opin tosi paljon. Sain myös uuden kaverin, vastasin Tiialle. Bella oli juuri se hevonen jonka haluaisin hoitsukseni, mietin toiveikkaana. Taidanpa jättää hakemuksen vielä tänään.
Tunnin loputtua hyvästelin Bellan ja Tiian. Vein hevosen sinne mistä olin sen saanutkin ja lähdin hakemaan reppuani. Nappasin matkanvarrella laatikosta hoitsulomakkeen. Sujautin sen reppuuni ja hyvästelin tallin. Äiti odottelikin jo parkkipaikalla. Hyppäsin autoon. -Noh olikos kivaa?, Äiti kysyi. -No ihan varmasti, vastasin, kun auto kaartoi moottoritielle. Pian olisin kotona ja pääsisin täyttämään lomakkeen Bellan hoitamista varten.
Niin, siinä se on ja kyllä se on hyvin pitkä.